keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kuulumisia

Aika on taas vierähtänyt nopsaan ja blogin päivitys on jäänyt... Nitta on kasvanut hurjaa vauhtia, tällä hetkellä se on oikea koipeliini!

Pari viikkoa sitten oli ländereiden mestaruuskisat Janakkalassa. Me oltiin toki Zonan kanssa kisaamassa (ei mainittavaa menestystä, tosin edellisen päivän RimAn kisoista nollavoitto!) ja lisäksi Nitta oli turisteilemassa. Kisoissa olikin sitten myös viisi Nitan sisarusta (Kiri, Cinco, Tofslan, Eva, Ricca), joten saatiin ihan kunnon pentutapaaminen aikaan. Yllättävän nätisti nuo pennut tulivat toimeen keskenään, mitä nyt välillä piti länderirähinää pitää... Nittakin käyttäytyi muuten hienosti, mutta välillä meinasi alkaa isottelemaan ja silloin piti puuttua peliin. 

Viime viikonloppuna oltiinkin SM-kisoissa Jyväskylässä. Siellä nähtiin jälleen Cinco-siskoa. Voi että se on kyllä ihana! <3 Nitta ja Cinco leikkivät tosi nätisti, äänet pysyivät tasaisina eikä rähinää syntynyt. Vauhti kyllä oli kova, mutta niinhän ländereillä yleensäkin! 

Leikin seurauksena Nitta oli aivan pölyinen ja likainen, joten päätettiin viedä se pesulle läheiseen järveen. Luonnon vettä Nitta ei ollutkaan aiemmin nähnyt ollenkaan. Ensin laitoin sen ihan vaan kylpyyn ja pestiin selästä pölyt pois. Siitä neiti ei oikein innostunut. Löydettiin sieltä myös aika hyvä ranta, tasanen hiekkapohja ja ei kovin syvää, joten Nitta pääsi myös totuttelemaan uimisen makuun. Keppiä se haki hienosti, toki vain kahluusyvyydeltä. Mutta ehkä me saadaan siitä vielä uimamaisteri! Itse tykkäisin kovasti, jos Nitta pitäisi edes vähän uimisesta. Se on kuitekin hyvä liikuntamuoto, tekee hyvää lihaksille (myös sellaisille mitä ei muuten välttämättä käyttäisi) ja lisäksi kesäisin se on myös hyvä virkistyskeino kuuman kesäpäivän päälle.

Maanantaina lähdettiin illalla Tampereelle Hervantaan käymään yhdeksi yöksi, meidän oikeeseen kotiin. Kun kerrankin molemmilla oli vapaata samaan aikaan... Nitta lähti tietysti mukaan muistelemaan, että missä se tulee sitten kesän jälkeen taas asumaan! Hieman oli kulttuurishokkia havaittavissa, kun ei enää ollutkaan Zona-tätiä turvana ja tuhat kertaa enemmän ihmisiä ja autoja joka puolella. Monesti ulkona piti vastaantulevat ihmiset puhkua. Uskon kuitenkin, että Nitta tottuu ihan hyvin elämään myös kaupungissa. Ei se onneksi kuitenkaan niiiin järkyttynyt ollut ja tarpeetkin osattiin hienosti tehdä ulos, vaikka matkaa onkin omalta kotiovelta lähimmälle nurmikkopläntille pikkasen enemmän kuin Turengissa mummolassa.

Eilen (tiistaina) päästiin sitten käymään ländereiden pentutapaamisessa Kangasalla. Lepolat (kennel Alobelin) ovat alkaneet järjestemään pentukouluja ländereille nyyttikestiperiaatteella. Siis aivan loistavaa! Tää oli nyt toinen kerta, kun pentukoulua on järjestetty (me ei päästy ekalla kerralla) ja tarkoitus on ilmeisesti viikottain kokoontua. Varmasti mennään toistekin, kun vaan töiltä päästään!

Pentukoulussa oli Nitan lisäksi Alobelin C-pentueesta Nitan kanssa lähes samanikäiset Lyyli (Lepoloiden oma pentu), Alma ja Essi sekä Raasillan B-pentueesta vähän nuorempi Jalo. Niin ja oli siellä myös "vääränrotuisia", ihastuttava 8-viikkoinen isovillakoiran pentu Siiri! 

Nitta käyttäytyi todella hienosti, länderikisoissa ollut isotteleminen oli jäänyt, mutta reippautta kyllä löytyi. Ainoastaan muut eläimet vähän jännittivät, kissaa ja hevosta Nitta ei ollutkaan ennen nähnyt! Kaiken kaikkiaan oli hieno kokemus tuo pentukoulu ja oli tosi mukava nähdä myös muita länderilapsia. Suuret kiitokset Lepoloille järjestämisestä!

Siinä taitaakin olla kaikki mitä ollaan puuhailtu? Tietysti kotona ollaan "treenailtu" (=leikitty) vähän agilityjuttuja, kuten keppejä, putkea, siivekkeiden välistä menoa ja puun kiertämistä. Lisäksi perustottisjuttuja, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa ja katsekontaktia, myös sivulletuloa ollaan vähän alotettu. Niin ja tietty näyttelykäyttäytymistä ollaan pikkasen treenailtu! Nitta on hirmu perso kaikelle ruualle, joten sitä ei sen puoleen ole vaikea motivoida mihinkään. Se on kylläkin mulle itselle vähän outoa, koska Jetti ja Zona ovat olleet melkein pelkästään lelukoiria, ainakin agilityn puolella. Meidän on tarkoitus alottaa kunnolliset treenailut tosi rauhassa ja pitkään tehään kaikkea vaan leikin varjolla. Toistaiseksi toi kakara kun tykkää kauheasti tehdä kaikkea puuhaa mun kanssa, enkä halua vahingossakaan sen intoa sammuttaa! :)

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Ystävyydestä

Meidän Zonamme, Nitan täti itseasiassa, on 3-vuotias ja todellakin ikuinen kakara. Se asuu vanhemmillani Turengissa, vaikka periaatteessa onkin mun koira. Se jäi mulle Jetin tokasta pentueesta silloin, kun vielä asuin Turengissa. Meni reilu vuosi ja tuli Tampereelle muuttamisen aika. Zona on ollut mun luona Tampereella aina satunnaisia kertoja, mutta se on laumakoira, ollut aina lauman alimmainen, eikä se oikein sopeutunut olemaan ainoa koira. Senpä takia se on sitten asunut maalla lauman kanssa...

Äiti ja iskä ovat sitten päässeet hemmottelemaan sitä ja Zonasta on tullut oikea pikkuprinsessa, huomion keskipiste. Ihana luonne sillä on, onneksi molemmat vanhempani ovat kuitenkin niin koiraihmisiä, että tietävät koiran "pilaantuvan" herkästi liiallisella hemmottelulla ja Zona on siltä säästynyt. Mutta todellakin huomion keskipisteenä se on tottunut olemaan, sekä lauman alimmaisena, meidän "vauvana". Joten arvata saattaa, että Zona ei ole ikinä tykännyt pennuista.

Kun Nappi ja Diego (serkkujeni koirat) viime joulun aikoihin tulivat ekoja kertoja kyläilemään, Zona ei voinut sietää niitä! Kammottavia pikkupentuja, Zonan mielestä ne olisivat voineet pysyä koko ajan tismalleen samassa paikassa, hiljaa ja liikkumatta. Onneksi ollaan päästy näkemään näitä tapauksia usein, ja pikku hiljaa Zona on alkanut sietämään jo paremmin ja paremmin. Vieläkään ei kuitenkaan Zonan mielestä saisi turhan paljoa liikkua, eikä varsinkaan nopeasti.

Tämän takia meitä jännittikin, että miten Zona suhtautuu meidän pentuun! Varsinkin kun punkataan koko kesä Turengissa, kun ollaan molemmat kesätöissä Hämeenlinnassa. No ihan alkuunhan Zona oli samanlainen Nitalle kuin Napille ja Diegollekin. Pentu ei olisi saanut liikkua, ja Zonasta oli kamalaa jos pikkuinen sai enemmän huomiota kuin se.

Nopeasti Zona kuitenkin otti isosiskon (tädin?) roolin ja tälläkin hetkellä nuo kaksi kaverusta leikkivät keskenään. Zona on ollut ihan uskomaton tuon pennun kanssa! Se on niin kärsivällinen, se kestää, vaikka toinen roikkuu parrassa tai hännässä kiinni. Välillä se kävelee Nitan päältä ja laittaa Nitan selälleen, sanaakaan sanomatta. Välillä taas on niin länderileikkiä, molemmilla suut ammosellaan ja hampaita kolistellaan vastakkain. Ulkona molemmat saavat vuorotellen hepuleita ja toinen sitten aina jahtaa perässä. Zona on ottanut Nitan kevythäkin nukkumapaikakseen ja sinne ne molemmat silloin tällöin käpertyvät päiväunille yhdessä. On vain jotenkin niin ihanaa katsella, kun molemmat tykkäävät toisistaan! Kuvat kertokoot enemmän:


Zona ja Nitta aurinkopläntissä

Ollaan me sulosia!

Sitten vielä loppukevennyksenä kuva-arvoitus! Mitä löydät kuvasta? Vastaus kuvatekstissä!

V: Ihminen (viltin alla) ja kolme länderiä päiväunilla

maanantai 21. toukokuuta 2012

Kuvasaldoa (sekalaisessa järjestyksessä)

Nitta ja Kiri-veli. Kuva: Janet Jauhiainen

Veikka on ihana! Kuva: Janet Jauhiainen

Osataan me poseeratakin! Kuva: Janet Jauhiainen

Mummon ja tädin kanssa.
Mummohuivi ja hörökorva samalla luulla. (Voitte arvata että myös Kirin korvat meni teippaukseen kyseisen otoksen jälkeen...) Kuva: Janet Jauhiainen

Nitta mökkiviikonlopulla. Kuva: Miikka Tamminen

Olen niiin suloinen! Kuva: Miikka Tamminen



sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Feenhaft

Nitan virallinen nimi on tosiaan Krumme Furche Feenhaft. Krumme Furche on siis kennelnimi (kuten varmasti ainakin länderistit tietää ;) ). Feenhaft taasen on saksaa ja tarkoittaa keijukaismaista, satumaisen ihanaa.

Meillä oli monia nimivaihtoehtoja, joita mietittiin. Nitta kuitenkin oli koko ajan yksi pienimmistä 13 pennun joukossa, ja meidän mielestä niin kovin suloinen, joten Feenhaft olisi juuri sopiva nimi! Lisäksi se kuulostaa ainakin omaan korvaan mukavalta, vaikka ei tietäisikään merkitystä.

Kutsumanimi, Nitta siis, on Jussan keksimä. Kun meille alkoi selvitä, että nyt otetaan pentu, niin Jussa alkoi heti keksimään nimiä. Ehdotuksia tuli päivittäin, ja paljon! Mutta koska määrä ei korvaa laatua, suurin osa näistä ehdotuksista ei ollut varteenotettavia... Tai jos tykkää nimestä Makkara tai vaikkapa Plösö pienelle sievälle länderineidillä, niin mikä jottei. Kuitenkin nimi Nitta valikoitui ehdotuksista parhaimmaksi jatkuvasti, eikä lopulta enää parempaa tullut. Joten Nittahan siitä tuli!

Ps. tähän ei tuu nyt kuvaa, koska olen väärällä koneella... Mutta huomenna viimestään tulee sitten kuvia ja paljon!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Eka viikko takana

Nitalla oli tänään synttärit, huimat yhdeksän viikkoa on pikkuinen! Nitta on asunut nyt meidän kanssa Tampereella reilun viikon. Ja aivan ihana tapaus tuo koiralapsi!

Viime viikonloppu meillä meni mökkeillessä. Me, mun porukat, kummitäti ja -setä sekä serkut "puolisoineen" oltiin perjantaista sunnuntaihin Kuhmoisissa järvenrantamökillä. Ihmisiä siis oli aika paljon, kuin myös koiria! Nitan lisäksi siellä oli tietysti meidän Turengin tytöt, eli Jetti (mummo), Ceci ja Zona (tätipuoli). Lauman lisäksi oli myös Nitan pappa eli kromfo Aku, Suvin (serkku) ja Eetun reilu puolvuotias parson Diego ja Miikan (serkku myös) ja Kanervan samanikänen mäyris Nappi.

Nitta oli tosi tohkeissaan, kun oli niin paljon koirakavereita ja sai touhuta vähän vapaammin kuin kotona kerrostalossa. Ihan ekat tunnit meni vähän rauhallisemmin härdellistä hämmentyneenä, mut tän ensihämmennyksen jälkeen ei kyllä neiti osottanut minkäänlaista arkuutta. Jopa Diegon kupista käytiin syömässä (samaan aikaan kun Diego ite ruokaili), vaikka hetkee aiemmin Diego oli laittanu Nitan ihan matalaksi. 

Mökkiviikonloppu meni siis tosi mukavasti, oli myös hienoa huomata, että Nitta kuitenkin pystyi rauhottumaankin, vaikka ympärillä hyöri monta nelijalkasta. Sisäsiisteyden opettelu sai myös hyvän potkun mökiltä, kun saatiin lähes kaikki neidin tarpeet hoidettua pihalle.

Mökin jälkeen mulla itella alkokin kova koulujuttujen teko ja Nitta jäi aikalailla Jussan huostaan, kun se pystyi olemaan lähes koko päivät kotosalla. Sisäsiisteys lähti tosi hyvin käyntiin ja melkein tuntu, että toi pentu osaa jo pidätelläkin! Vähän myös ollaan treenattu perus tokohommeleita (istu, maahan, katso, tule) ja aika nopsaan Nitta näyttäs oppivan! Olin myös tosi yllättynyt, kun se osaa hakea pallon ja tuoda sen suoraan luokse ja irrottaa, ilman minkäänlaista opettelua! Fiksu neiti :)

Ihan älyttömän vilkas Nitta myös on. Kun se on hereillä, niin ei kauheasti paikallaan malttais olla. Koko ajan pitää kuitenkin olla siellä missä me ihmisetkin ollaan, on se niin ihmisläheinen kuitenkin :) Tosi kekseliäältä ja määrätietoiselta tuo myös vaikuttaa, se tosiaan heti ekana yönä, kun sen piti nukkua lattialla, oli aamuun mennessä kiivennyt jotenkin meidän väliin ja herättiin siihen, kun pennun kieli lipoo korvaa. Meillä on myös eteisen ja muun asunnon välille viritetty puoli metrii korkee aita, mutta eihän se meidän neitiä ole juurikaan pidätellyt...

Aivan huipputyypiltä vaikuttaa edelleen tuo pikkuländeri, oon kyllä niin tyytyväinen siihen ja se on varastanut meidän molempien sydämet jo kokonaan itsellensä! :) Kiitos vaan kasvattajille, kun noin ihanan pennun on meille antaneet ;)

Nitta ja Nappi

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Nitta saapuu kotiin

Olin suunnitellut länderipennun ottamista jo pitkään. Jetti ja Zona (rakkaat länderilapseni) kun asuivat yhä edelleen porukoillani Turengissa, kun taas itse opiskelen Tampereella. Asumme kerrostalossa, joten eiväthän landelaiset koirani tänne sopeutuneet... Lisäksi ne olivat niin laumakoiria, että eivät osanneet olla yksin. Turengissa asuu siis Jetin ja Zonan lisäksi myös kääpiösnautserimme Ceci, joten jokatapauksessa joku likoista olisi jäänyt yksin joko Turenkiin tai sitten Tampereelle.

Ilman koiraa eläminen ei tule kuulonkaan, siispä suunnitelmissa oli hankkia uusi pentu, joka tottuisi asumaan yksin täällä mun ja Jussan kanssa, mutta sopeutuisi myös olemaan Turengin koiralaumassa. Rodunvalinnassa ei ollut mitään epäselvää, tietty se on länderi! Mutta mistä yhdistelmästä? Koska? 

Yhtenä kriteerinä oli, että Jetti sais olla jossain taustalla (koska se on mun mielestä ihan ykkösländeri <3 ). Tietysti myös mahdollisimman terveet vanhemmat ja mieluusti vielä kivannäköset ja -luonteiset. No mullahan kävikin sitten hyvä tuuri, kun kuulin, että Jetin Totti-poikaa (Jettildan Aivaneka) kyseltiin Carolle (Dreamwishes Carolina)! Siinä olisi yhdistelmä, jossa kaikki "kriteerit" täyttyisivät. Tottihan on myös ihan huippukoira, jonka luonteesta ja ulkonäöstä tykkään ehdottoman paljon! Lisäksi sitä on nähnyt niin paljon, että uskon tuntevani sen ihan kunnolla. Carosta en tiennyt etukäteen kovin paljoa, muuta kuin, että nättihän se oli ja myös agilityssa ilmeisen nopea! Lisäselvitysten jälkeen myös Caron luonne vaikutti ihan kympiltä! Samoihin aikoihin selvisi myös toinen yhdistelmä (Roppa ja Mese), joka vaikutti aivan yhtä lupaavalta. Harmi vain, tämä pentue sai alkunsa paria kuukautta myöhemmin kuin Caron ja Totin...

Maaliskuun alussa Caro-mamma sitten putkautti maailmaan 13 pentua! Ihan uskomatonta! Pennut syntyivät keisarinleikkauksella, joka kasvattajien Tiinan, sekä Mallan ja Jukan mukaan meni hyvin. 6 tyttöä, 7 poikaa. Hurja määrä! Kuvia saatiin pian ja kaikki olivat tosi nätisti värittyneitä! 

Pari kertaa käytiin sitten Mikkelissä Mallan ja Jukan (Caron omistajat) luona pentuja katsomassa. Kaksi pentua iskivät koko ajan erityisesti silmään, joista toinen oli Nitta. Piiitkän pohdiskelun jälkeen päädyttiin sitten meidän Nittaamme. Kummatkin tytöt olivat aika samankaltaisia ulkonäöltään. Suunnilleen saman verran ruskeeta suhteessa valkoiseen ja melko samankokoisia. Jostain syystä kuitenkin Nitta tuntui siltä omalta ja niin oli valinta tehty! 

Alkoi jännittävä odotus sisältäen pentupeilaukset ja terveystarkastukset... Odotus palkittiin vihdoin ja eilen käytiinkin hakemassa oma pieni länderityttömme kotiin! Niin saapui Nitta, virallisemmin Krumme Furche Feenhaft kotiinsa Tampereen Hervantaan. Ja voi että kun se on niin ihana!